Tärkeimmät turkistyypit: Villi-Kiinnitty vs. Viljelty turkis

Turkisteollisuudessa käytetään kahta ensisijaista nahkalähdettä, joilla kullakin on omat ominaisuudet ja määräykset:

Viljelty turkis:Lajeja, kuten minkki ja kettu, kasvatetaan pääasiassa erikoistuneilla tiloilla. Tämä mahdollistaa kontrolloidun jalostuksen, mikä johtaa laajaan valikoimaan yhtenäisiä, eloisia värejä ja silkkisiä tekstuureja. Maanviljelyyn sovelletaan kansallisia eläinten hyvinvointia koskevia lakeja ja sertifiointiohjelmia (kuten Furmark®), jotka määräävät standardeja asumiseen, ruokaan ja eläinlääkärinhoitoon. Minkki on yleisin viljelty turkis, jota arvostetaan sen kevyen tiheyden ja kestävyyden vuoksi.

Villi-pyydetty turkis:Turkikset, kuten kojootti, majava ja pesukarhu, hankitaan yleensä valtion{0}}säänneltyjen villieläinten hoito-ohjelmien kautta. Pohjois-Amerikassa ansanpyytäjät ovat lisensoituja, ja niiden on noudatettava tiukkoja pyyntimenetelmiä ja kausittaisia ​​kiintiöitä, jotka luonnonvaraisten biologien suunnittelevat. Tämä käytäntö on usein muotoiltu luonnonvarojen kestäväksi käytöksi, joka auttaa hallitsemaan eläinpopulaatioita, ehkäisemään liiallista laiduntamista ja vähentämään tautien leviämistä. Villit turkikset tunnetaan yleisesti kestävästä kestävyydestään ja luonnollisesta, maanläheisestä väristään.